Dynasty-Tour lähtötelineissä

Melodista poppia, räväkkää rockia ja kovaa kitaroiden revitystä, haikeita
balladeja ... Rasmus, Von Herzen Brothers ja Mariko.

Kalusto kasattiin Lumeen elokuvastudiolle maanantaina 29.9 ja tiistaina
alkoivatkin kiertueen harjoitukset.

Äänikalusto on Jouni ”Smoju” Pajun ja tiiminsä hallinnassa.
Soundatan Tero ja Tipi kävivät tekemässä perussäädöt ja opastivat tuoreimpia Digidesig Venue-
käyttäjiä.

d&b D12-Vahvistin-/prosessorien säädöt tehtiin tablet pc:llä etänä salissa taaperrellessa.

Valopuolella sikolätissä majailee uljas lauma High End Systems:in pirteitä
karjuja: Yhdellä ohjataan mediaservereitä, toisella siivekkäällä komennetaan savut ja
valot.

Valokattaus sekä lavastus ovat Mikko Enäkosken käsialaa ja huikean
häikäisevään lopputulokseen päästään Clay Pakyn Alpha Beameilla, Chroma Q:n
Color Blockeilla, ShowGuneilla ja ShowPixeillä (muusikoiden mukaan maailman
suurimmat tikkataulut !).

Dynamiikkaa riittää niin valo- kuin äänipuolellakin.
Niin DL3:t kuin ShowPixitkin luovat todella psykedeelisiä näkymiä nyt kun
valo- ja videosuunnittelijoiden lääkitys on saatu kohdalleen.

Jokaisella yhtyeellä on matkassa oma valosuunnittelija joten varsin
erilaista visiota on tulossa ihmeteltäväksi ja kummasteltavaksi.
Ainoa negatiivis-vivahteinen kommentti kaluston suhteen on ollut se, että se
on niin hyvä ja monipuolinen että kiertuetta pitäisi pidentää koska pari
viikkoa samassa hiekkalaatikossa näiden lelujen kanssa on aivan liian lyhyt
aika...

Savustuksesta vastaa MDG-hazer ja kuvaa taustatylliin tykitetään HES:in DL3
liikkuvilla videoprojektoreilla. DL3:t sylkevät ulos sisäisiltä
mediaservereiltään vakiomediaa ajoitellen rankastikin efektoituna
dmx-ohjattuna Roadhog Fullboarin komennuksessa.

Lisäilemme kuvia harjoitusten ja kiertueen edetessä: pysy kanavalla ja
vihjaa kavereillekkin... ;c)

Valo Virtanen, Soundata Oy

Takaisin Dynasty-uutiseen








Takaisin Dynasty-uutiseen

---

1.10.2008

Kolmas päivä elokuvastudiolla menossa.

Eilinen oli The Rasmus –päivä.
Nyt keskiviikkona oli Von Herzen Brothers – päivä ja torstaina Mariko sipsuttelee studioon.

Aamupäivät menevät backlineja siirrellen – palapeli joka tulee olemaan aikamoista tetriksenpeluuta pienimmillä keikkapaikoilla. Lauteilla kolme yhtyettä ja kaikilla kohtuullisen kokoinen soitinkattaus ja sivuissa vielä veikeät backline-teknikot valmiina juoksemaan kyyristyneenä (huomaamatta...) vaihtamaan kitaraa, tuomaan tuoretta, lämmintä olutta tms.

Jokatapauksessa kaikki instrumentit vaativat tilaa ennen-, aikana-, ja jälkeen keikan ja nuo herrat suunnittelevat tuota peliä jotta vaihdot sujuisivat kuin F-1 varikkopysähdykset.

Mikittäjät mietiskelevät minkä väristä teippiä nyt sitten käytettäisiin mihinkin uuteen merkintään ja minkä värisellä tussilla kirjoitettuna. Teippiä on todellakin mennyt paljon. Ja menee !
Tekniikan ryhmä on päättänyt värikoodata myös night-linerin sängyt ja niille johtavat käytävät...

Lumen muiden tilojen käytön vuoksi alkaa melulupa – kohteliaampaa kai ilmaista jotta orkesterit saavat aloittaa soundcheckit – vasta alkuillasta joten työpäivät ovat yöpainotteisia.

Backlinerit pelaavat tetristään, äänisuunnittelijat tutustuvat työkaluihinsa ja tekevät set-uppeja valmiiksi.
Ja ihailevat d&b Q1-stackin oikeaa käyryyttä. Siihen löytyy vallan mainio tietokoneohjelmakin, kulmien laskemiseen siis, mutta Smoju luotti enempi intuitioon ja ehtana vegaanina katsoi käyryyden HK:n sinisellä. Herkulliseltahan tuo kuulostaa !

Valosuunnittelijat aloittavat yleensä ryhmien, paikkamuistien ja värien ohjelmoinnilla jotta itse ohjelmointi sujuisi orkesterin treenatessa nopeasti.

Herrat ovat tehokkaita, tuntevat biisit ja tietävät mitä tarvitsevat.

Mutta etenkin ShowPixeihin (joita valotiimi on alkanut kutsua paistinpannuiksi) tutustuminen vie yllättävän paljon aikaa.
Ei siksi että niiden käyttö olisi sinällään hidasta, vaan siksi että laite on tuotteena uusi ja sen tarjoamien mahdollisuuksien kirjo monipuolinen ja laaja.
Ja kaikkia sen sisäisiä tehosteita voi vielä muokata hyvin monin tavoin... myönnän itsekin että valinnanvaikeus on suuri !
Mielummin niin, että on mistä valita. Mutta laajasta mahdollisuuksien sammiosta on niin vaikea valita mitä kauhaansa ottaisi kun aikaa on rajallisesti...

Von Herzenin Veljeskunta oli hyvin ihmeissään paistinpannuista ja miettivät kovaan ääneen mitähän Mäksä aikoo heille oikein kokata...?

Harvoin popparit soittavat treeneissä selin yleisöön katsellen ylöspäin, mutta sekin on nyt nähty ;c)
Herkulliselta – ja erikoiselta – näytti.

Enäkosken Mikko on omalta osaltaan kertonut mitä on käyttänyt The Rasmukselle joten Veljesten visualisti, taiteilija ”Mäksä” Mäkinen, pyrki välttämään samoja asioita.
Ja eroa on. Molemmat visionäärit tuntuvat hallitsevan sikojen paimennuksen, samoin vidiootti (bnc-mies) Riku Kauppinen.

Äänipuolella on onneksi siirrytty hiljalleen korvamonitoreihin (veikeä keksintö jonka ansiosta aina välillä tapaa pukuhuonekäytävillä muusikoita tuijottavan katseen saattelemana pyörimässä ympyrää hokien ”Kuulen ääniä ! Ne tulevat pääni sisältä...”) joka helpottaa tilaongelmassa lavalla, helpottaa miksaajien työtä ja kulmien vähentäminen antaa lisää tilaa valoille rekoissa ;c)
Samoin linjasäteilijät.
Ei enää 6m x 10m puulaatikkopinoja molemmin puolin lavaa rajaamassa valojen ja projisointien katselukulmia !

Mutta nyt on taas illan pizzatilausten vuoro joten lisää toiste...

Valo Virtanen - Soundata

Takaisin Dynasty-uutiseen

---

2.10.2008

Dynasty Tour: kolmannen päivän ilta ja torstai

Pitsalaatikoiden, pääasiallisesti tyhjien, pino alkaa olla aika iso. Mont PizzaBoxin yli kavuttua pääsee takaisin studiolle jossa Mäksä koodaa Von Herzeniä sormet sauhuten (päihittää pian savuntuotossa MDG:mmekin joka on sentään uduttimien kuningas !)

Yöllä tuli vielä Marikon valotaiteilija Osama koodaamaan osuutensa. Viisas veto sikäli että torstai on tiukka päivä.
Sikailu luonnistui kioskin neljänneltäkin herralta.
Käsissään ShowPixit saavat uuden elämän ja tulemme näkemään jotain sellaista mitä muilla ei ole – ja vaaleanpunaisena !!!

Torstai alkoi leppoisasti Smojun komennellessa porukkaa.
Vaikka lava-alue koitettiin pitää realistisen tukkoisena, päädyttiin The Rasmuksen ja Von Herzen Brothersin backlinejen paketointiin.
Se nopeuttaa rekkojen purkua sikäli, että ne ovat ensinnäkin jo paketoitu, lava-alueella on enempi tilaa siirrellä paketoitua lattiakalustoa ja sitten trassit saadaan aiemmin alas kattokaluston purkuun.
Joten laatikoiden valtiaat siirsivät ääntäsynnyttävat- ja muokkaavat laitteet pehmeisiin yksiöihinsä piiloon odottamaan rekkautumista.

Setti on kasattu Lumessa talon trusseihin talon moottoreilla jotta kasaus ja purku sujuisivat mahdollisimman nopeasti.
Koska mitään mystisen mallisia alumiinikyhäelmiä ei ole, oli ratkaisu oikea.
Kiertueen trussit ja ripustukset Lodestar-moottoreineen tulee Jonathan Reevesiltä ja ekan kerran tämän tuotannon käyttöön Seinäjoella.

Partisen Petterin kanssa käytiin päivittämässä firman Roadhogin softa uusimmaksi jotta molemmissa tiskeissä on sama ohjelmistoversio.
Siten tiskit varmistettu samanlaisiksi jolloin laitteet toimivat tarvittaessa toisilleen back-uppeina.
Hogit ovat tietty luotettavia työkaluja mutta mikäli joku avulias trukkikuski kokeilee nostohaarukan läpivientikykyä kuljetuslaatikkoon (kaikki eivät vielä ole nähneet kuuluisaa Saksalaista trukkikoulutusvideota ...) eikä toimimattomuus silloin ole laitevalmistajasta kiinni...
Eli varmistusta varmuudelle.

Päiväaika kului pääasiassa Mikon ja Rikun hioessa The Rasmuksen videoita ja valoja.
Vein edellisenä iltana pari dvd-levyllistä mediaa lisää herroille ja aika veikeää materiaalia löytyi :c)

Kuka todellisuudessa oli mediasisällön takana selviää kuvista:



Jotenkin Riku onnistui myös kytkemään erikoispipoistaan lähtevät piuhat DL3:siin ja johdattamaan aivokäyrät kaikkien tulkittavaksi ...



Marikon treenit sujuivat kuin tanssi (niiltä jotka sen osaavat !) ja reippaan purun jälkeen rekka-autot ja night-linerit pääsivät matkaan.

Onko miehistönkuljetusrekassa värikoodatut kulkureitit ?
Mahtoivatko laitteet varattuun kuljetuskapasiteettiin ?
Mahtiuvatko taiteilijat ja miehistö egoineen kiertuebusseihin ?
Mahtuvatko kaikki laitteet kaikkialle ?
Ja jos mahtuu: mahtuvatko esiintyjät...?

Lisää ensi kerralla...

Valo Virtanen, Soundata Oy




Takaisin Dynasty-uutiseen

---

3.10.2008

Kiertue alkoi Seinäjoelta

Reippaat tavaransiirtäjät eli ammattitaitoiset mutta kalliit roudarit kera ääni- ja valotaiteilijoiden, ompa sekaan eksynyt yksi kuvansäätäjäkin, heräilivät reippaina hiukka ennen kahdeksaa aamulla levollisen linja-automatkan jälkeen Voicen kuvaajan kolisteluun ja haastattelupyyntöihin.
Kaikkia vastauksia en henno tähän kirjoittaa.... ;c)
Mutta katsomalla Voice.fi sivuilta löydätte katsottavaa videonkin muodossa.

Aiemmasta kommentista poiketen Jonathan ei olekkaan kapuilemassa palkkien päällä kiinnittelemässä nostimia vaan se kunnia on annettu kevyemmälle (noin fyysisesti vain !) ja lyhemmälle herralle eli Mikko ”´Susu” Sulalle.
Lisäksi mikko vastaa sähköistä ja levollisella olemuksellaan tuppaa saamaan rinnalleen mielenkiintoisimmat nais-fanit...

Roudaus meni hienosti ja KAIKKI lamput, äänivermeet ja jopa soittimetkin mahtuivat lavalle.
Nokkelalla trassiasettelulla saatiin korkeuseroja jotteivät nuo melko kookkaat laitteet varjosta toisiaan ja projisointipintaakin jäi vielä.

Eka laitedemo pidettiin mutta päädyttiin vähiin höpinöihin ja annettiin laitteiden itse esitellä itsensä tositoimissa.

Treeneissä ohjelmointia ja tilanteiden ulosajoa seuratessa ei saa kunnon käsitystä siitä miltä kokonaisuus tulee näyttämään.
Kun musa kuuluu hyvästä pa:sta, savu on riittävä ja tasainen, yleisö on paikalla ja mukana kokonaisuudessa ovat myös oikeat asusteet ja maskeeraus (myös muusikoilla ja laulajilla...) niin vasta silloin syntyy se oikea fiilis miksi tätä tehdään.

Aloittajana Mariko jonka alun veikeän vaaleanpunaiset ShowPix mediat saivat yhä uudelleen hymyn kohoamaan huulille :c)

Pasi (aiemmin mainittu Osamana) on todella skarppi valotaiteilija: musiikki on tuttua, iskujen ajoitukset hallussa, siirtymät siistejä ja valotilanteet tyylikkäitä.
Suurimman työn tekivät ShowPixit joiden ohjelmointiin menikin Lumessa tovi.
Treeneissä Pasi laittoi musan soimaan ja alkoi etsiä mikä media sopisi mihinkin biisiin ja mihinkin kohtaan. Ja harkiten mitä mediaa käyttää kertsissä tai B- tai C-osassa jottei menisi liian sirkukseksi.

Ja vaivannäkö kannatti. Liika yrittäminen puuttui ja monia käytännössä turhia ideoita karsittiin ja vain osa kalustosta oli käytössä. ”Less is more”, kuten jälkirupattelussa todettiin.

Ja nyt on nähty miltä näyttää vaaleanpunaisessa valossa (kaikki valot rumpaliin...) soitettu rumpusoolo :c)

Seuraava orkesteri onkin sitten musiikillisesti hieman erilainen: Von Herzen Brothers.
Mäksälle kalusto oli tuttua ennestäänkin sillä hyvän ruuan ja VanDamme elokuvien ystävänä hän omistaa osan paistinpannuista ja Showguneista. Ja paistinpannujen sekaan sopii hyvin possukin.
Musiikin erilaisuuden vuoksi myös visuaalinen maailma oli hyvin erilainen niin visioiltaan kuin iskuiltaan. Kuvat olivat stadionrockin tyyliin sopien isoja mutta pelkistettyjä – mies siis tekee omannäköistään jälkeä ;c)
Mäksäkin vältteli kirjavia eli hyvin monivärisiä näkymiä.
Ja on opettanut popparit seuraamaan hyvin iskujaan. Ja lähestulkoon sveitsiläisen laatukellon tarkkuudella muusikot niin tekivätkin. Ja siinä ohessa soittivatkin hyvin !

Isoimman kattauksen sai käyttöön The Rasmus.
Mikko oli ennen keikan alkua huolissaan lähinnä siitä, että vaihto meni liian nopeasti ja odotteluaikaa jäi runsaasti. ”Pitäisisiköhän lavalle lisätä lisää lattialamppuja vai pitäisisiköhän koko lattiakalusto festarityyliin roudata joka vaihdossa pois ja takaisin vaihdon valmistuttua...?”.

Vasta The Rasmus sai käyttöönsä videot – ellei ShowPixien mediaa sellaiseksi lasketa. Kuvataiteilijana ilman baskeria oli Riku ”Riku” Kauppinen Suomen Helsingistä ja varsin mielenkiintoista, jopa häkellyttävää työtä mestari tekikin.
Riku paljasti hallitsevansa PS-2 ajopelit ja todisti Ison Veljen vahtivan tätäkin keikkaa.
Mauri Antero Numminen olisi varmaan valmis heti ostamaan muutaman DL3:sen kun näkisi mitä niillä voidaan tehdä ”Kumipallona luokses pompin” –biisiin. Tulkaa keikalle toteamaan...
Mikkokin pärjäsi hyvin ja pystyi ajamaan valotilanteita samalla antaen komentoja Valokuvaajalle: ”Toi on hyvännäköinen fani. Ota kuva !! .... Toi vaaleahiuksinen blondi takaoikealla – OIKEALLA !! Ota siitäkin kuva !”.

Perinteisiä ”kaikki takavalot kirkkaana kitarasooloon” –juttuun Mikko ei yrittänyt lähteä ollenkaan koska poppareilla on langattomat skebat, langaton nappimonitorointi ja tarve taaperrella koko ajan. Soolopaikan – siis missä kohtaa laudetta toimi suoritetaan – olisi aikamoista arpapeliä.

Marikolla se onnistui ja Pasi poimikin pisimmät soolot.
Mäksän mielestä taas sooloja on turha poimia koska kyllä ne kuulee muutenkin.

Mutta rekkojen pakkaus ja siirtyminen uinumaan Night-lineriin ja kohti Oulua.

Ja me emme pelkää polliisia !!!

Seinäjoki on mutella !

Valo Virtanen, Soundata Oy

---

5.10.2008

Toinen kiertuepäivä: Oulu

Seinäjoella tuli todettua että kaikki tavarat Lumeesta mahtuivat kyytiin. Paitsi tyhjät pizzalaatikot.
Kaikkea ei voi saada...

Seinäjoki oli haasteellinen mataluuden vuoksi mutta kaikki vermeet saatiin silti asennettua ja käyttöön.

Oulu taas oli yhtä unelmaa:
Iso ja korkea Sali, lastauslaituri monelle rekalle, musta Sali ja mustia moltoneita katossa demppaamassa kaikua ja rajaamassa hajavaloa.

Tila parvineen toi hiukka mieleen suuresti lämpölaajentuneen Tavastiaklubin.

Roudausreittejä oli useita ja lavalle kulki kaksi ramppia.
Laude oli laaja eli tilava.

Katossa oli emotrussi joka laskettiin alas ja pisteet kiinnitettiin siihen.
Nopeaa mutta mukavaa :c)

Kaikki edellämainittu sai aikaan sen, että ohjelmoimaan päästiin tosi aikaiseen.

Korkeudesta oli erityisesti etua Rikun projisoinneille sillä nyt kuvat olivat sopivassa suhteessa korkeuden ja leveyden suhteen.
Eivätkä tykkien kuvat vuotaneet rumpaliin kuten Seinäjoella.

Korkeus toi muutenkin tilantuntua ja heittimien avautuminen oli kerrankin upealla mallilla.
Von Hertzen Brothersien taustakangaskin näkyi kokonaan.

Mutta ohjelmointiin:
Riku ehti tehdä pieniä mutta erittäin tärkeitä hienosäätöjä jotka loivat projisoinneista dramaattisempia ja tyylitellympiä.
Esimerkiksi softatut maskaukset ja pieniä värikorjauksia.
Uutta mediaakin on latailtu DL3:siin mutta kaikkea kovalevyiltä löytynyttä ei hennottu ladata servereihin...
Kuvamaailma on ollut mallillaan alusta saakka mutta tuota pientä viilausta pääsi tekemään vasta nyt.
Lääkitys on ollut tasaisen kova ja se on toiminut.
Tyylikästä ja tarkkaan tehtyä työtä.

Marikolle Pasi teki hienosäätöjä ja komenteli poppareita pysymään tietyissä paikoissa biisikohtaisesti.
Marikon osuus on esityksellisesti mennyt enemmän ja enemmän kohti 20-luvun cabareeta niin asullisesti, liikunnallisesti kuin tietyin osin visuaalisestikkin. Juuri noita elokuvamaisia kohtia Pasi halusi dramaattisemmiksi mutta se vaati yhteistyötä esiintyjien kanssa. Alunalkaen monista asioista ei oltu sovittu vaan luotettiin siihen, että poppari tekee kaiken kuten treeneissä mutta kun edessä on suuri, elävä yleisö niin jostain löytyy se sisäinen Duracell-jänö joka saa liikkumaan...
Mutta nyt siis Pasi kävi läpi valollisesti tärkeät paikat ja popparit oppivat (mistä tuollaisia saisi kaikkialle...?).
Pasia on kehuttava tyylitajun lisäksi suuntauksista: monet tekevät suuntaukset, niin kiinteästi suunnattavien kuin liikkuvienkin, niin, että setti näyttää hyvältä eteenpäin. Pasin suuntaukset on tehty niin, että sivusuunnissakin oleville on silmänruokaa valojen muodossa. Sivuhuomautuksena kehut backstage cateringille joka tarjosi mainion muonan oheen erittäin herkullista silmänruokaa ;c)
Emme laihtuneet...

Marikon keikkansakin toimi loistavasti ja Marikon hyvin vähäisestä kangasmäärästä tehty asu ja lähes suoraan nilkanojennukseen kohottavat piikkikorkokengät (roudarit saavat kuulemma käyttää niitä keikan jälkeen roudatessa kunhan on puhtaat sukat !) saivat aikas monen urospuolisen paikallaolijan nojaamaan johonkin kiinteään hengityksen tasaantumisen ajaksi ;c)

Von Hertzen Brothersilla korkeus erityisesti auttoi:
Taustakangas näkyi kokonaan ja ShowPixit saatiin asennettua samoin kuin Lumeessa. Asettelu on tärkeä Mäksän käyttämien suuntausten vuoksi.

Korkeuden ansiosta tausta pääsi oikeuksiinsa ja Color Blockit, nuo veikeät mutta mainiot LED-taustavalaisimet, olivat edukseen.
Veljeksillä on oma läpikuultava, kuvioitu taustakangas ja taiteilija Mäkinen valaisee sen takaapäin siluettimaisesti. Color Blockit ovat lattialla veljesten taustakankaan ja The Rasmuksen tyllin välissä. Tylli toimii heijastimena ja koko kangas valaistuu tasaisesti koko korkeudeltansa. Ei heti uskoisi ellei itse näkisi !
Mäksä hienosääti tilanteita ja positioita ja ajoi keikan suurten näkymien linjalla.
Alun ”taivaalliset valot” pääsivät kunnolla oikeuksiinsa nyt kun oli korkeutta ja sali oli musta joten kattoon tai seinille suunnatut valokiilat eivät häirinneet eivätkä heijastelleet koko tilaan fiilistä pilaten.

Itse esiintyminen on suurta stadionmeininkiä ja elkeet, jotka kuulemma U2 on heiltä oppinut, ovat suuria.
Mutta pääasiassa taidokasta soitantaa kera lauleskelun mutta kun esitetään, se tehdään sitten suurella tunteella. Samalla linjalla on Mäksän visuunit.

Nallet – Siis The Rasmus – sai liikettä saliin ja vähintäänkin kaikki osasivat laulaa mukana. Onneksi kaikkien laulu ei kuulunut kunnolla...

Videopuolen kommentoinkin jo, ja Mikko teki taasen takuuvarmaa puikotusta. On tainnut kuulla biisit ennenkin...

Nyt loppuu taas tarinointi.
Matka kohti ehdan Mustanmakkaran pääkaupunkia alkaa, nääs.
Seuraava kirjoitus tuleekin naputeltua ryynejä varisevin sormin.

Oulu vaikenee – mutta koska vaikeneminen on vain kultaa, mykkäkoulu loppuu Suur-Pirkanmaanläänin kapitaalissa.

Valo Virtanen, Soundata Oy, Suomen Oulu

---

Ensimmäisen jakson päätös. Tampere.

Kiertueen alkuosio päättyi Tampereelle jonka punatiilinen ja idyylinen vanha Pakkahuone toimi estraadina Dynastylle.

Siellä tapasin demossa elämäni ensimmäisen kerran legendaarisen valaistustaiteilijan Timo Alhasen joka tukka hulmuten kipitti portaita ylös aulasta kirkkaassa mutta mystistävässä takavalossa (missä per...een välissä he senkin asensivat ?) ja hänen siluettinsa piirtyi upeasti varjona MDG:n hazerin luomaan tasaiseen savuun.
Seuralaisenaan hänellä oli toinen legenda, Sami Rautaneva, jonka hartioilla keinahtelevalla kovalevyllä sijaitsee ehkä kenties mahdollisesti varmaankin Suomen eniten possutietoutta. Maalaispojalle lapsuus kotitilalla loi hyvän pohjan sikopaimenen uralle.

Tampere tiedettiin ennakkoon haasteelliseksi.
Lava on korkea ja harjakatto laskeutuu laidoilla melkoisen alas.
Nostimien ripustuspisteet sijaitsevat niin alhaalla että liina > sakkeli > moottori > sakkeli > liina > trassi > ripustin > valaisinyhdistelmien avulla lampuista tulisi jokseenkin lattiakalustoa.

Mikko ratkaisi asian Genie-nostimilla (”On aina hyvä olla production officen laatikossa pari Genietä sillä niitä saatetaan tarvita milloin tahansa ja yleensä juuri silloin kun niiden saanti on hankalaa...”), jolla ripustettiin – tai oikeammin ilmaistuna nostettiin – yksi takalinja.
Siihen mahtui kolme-neljäsosaa keskilinjan kalustosta.

Takalinjan kalustosta noin puolet saatiin korokkeille lavan lattialle.
ShowGunit olivat lattialla lähes samalla lailla kuin muutenkin mutta tilan takia Color Blockeista luovuttiin.
Jani oli seikasta murheen murtama sillä hän henkilökohtaisesti itse halusi aina vastata niistä. Mutta kiertueterapeutti on jo saanut tilanteen hallintaansa eikä hänen mukaansa Janille tule jäämään ikuisia traumoja. Olemme iloisia asiantilasta.

DL3:t saivat uuden kodin talon side-fillien päältä.
Etulinjaa ei voitu ripustaa lainkaan ja oman etukaluston kaapelointi sekä ripustaminen talon etutrussiin olisi vienyt liikaa aikaa.
Etuvaloiksi valittiin talon PAR 64-valaisimia (taisivat olla Thomasia – niitä hyviä mitä Soundata myy...) ja vakiona olevat tanskalaiset liikkuvat korvattiin talon tsekkiläisillä.

Ohjelmoinnin nopeuttamiseksi käytettiin Hogin ”korvaa tämä lampputyyppi tällä” -toimintoa joka toimi ihan ok.

Koodaus oli tiukkaa sillä osa kattokalustosta oli siirretty lattialle ja kalustoa karsittiin paljon.
Esimerkiksi Color Blockien luomaa siluettia ei voitu käyttää Veljeksillä ja Marikolla erikoistehosteiden – ShowPixien mediajutut – piti osin unohtaa.

Taustakangas projisoinneille oli aikas kapea lattialle siirrettyjen takavalojen vuoksi joten projisoinnit eivät loistaneet kuten Oulussa. Riku teki kaiken mitä pystyi – työnkuvaansa liittyen siis.

Setti oli hyvin erilainen mutta saatiin toimimaan. Tiukka koodaussessio kullekkin valotaiteilijalle oli vain pientä piristystä tylsään kiertuerutiiniin ja hyvin levätyn night-liner reissun jäljiltähän kaikki puhkuivat raakaa voimaa ja luovia ideoita.
Haasteita on vielä edessä ensi viikollakin...

Äänipuolella yhtyeiden äänimiesten hauislihaksia kasvattivat siirtokovalevyjen kanniskelu.
Niitä on aika paljon !
Digi Designin järjestelmä mahdollistaa äänen moniraitatallennuksen kovalevylle ja toistaiseksi vain kaikki ovat mahdollisuutta hyödyntäneet.

Sitten kehuja herroille joita harvemmin noteerataan: kuljetuspäälliköille. Heitä on neljä: yksi kutakin kuljetusyksikköä kohden.
Kun visionäärit, melunsäätäjät, huipputaidokkaat näyttämöteknikot, tuotannon henkilökunta, paidanmyyjät ja muusikot nukkuvat suloista untaan matkalla paikkakunnalta F paikkakunnalle Q, heitä sekä roippeita kuljettavilla liikennöintivälineillä on omat komentajansa.
Työ on vaativaa sillä tavarat ja ihmisetkin olisi miellyttävää saada ehjinä ja toimintakuntoisina käyttökuntoon joka aamu uudella paikkakunnalla.
Alkuunsa oli hieman kisatunnelmaa (F1 ihailijoita ruorissa) mutta tallipäällikön vinkin ansiosta ollaan matka-aikoja pidennetty.

Nyt tovi taukoa matkassa mutta lisää tulossa matkan jatkuessa.

Valo Virtanen, Soundata Oy Nääsville

---

Kiertuetauon mainoskatko Dynasty-kiertueen kalustosta

Olen alkuosiossa kirjoitellut aika paljon mitä kalustoa on kiertueella ja ennenkaikkea miten sitä käytetään. Nyt lyhyesti valo- ja videopuolen osalta tarkennuksia.

Valojen ja videoiden ohjaukseen käytetään Flying Pig Systemsin (osa High End Systemsiä) Full Boar-valopöytiä.

Valotytöillämme on lisäksi lisäsiipi joka tuo muassaan 10 lisäliukua ja 12” kosketusnäytön.
Tiskeissä on kiinteästi 4 dmx-lähtöä ja rj-45 reiästä saa lisää. Laite tottelee midi-aikakoodia ja on oikeiden lisäpalikoiden kanssa ohjattavissa esimerkiksi iPhonella.
Kyseisistä laitteista saa lisätietoa http://www.highend.com/products/controllers/RoadHogFullBoar.asp

Ohjaussignaali tarkkaamosta lavalle kulkee Luminex merkkisen järjestelmän läpi.

Etupään siniseen laatikkoon saa kahdeksan dmx-linjaa sisään ja lavan päässä 8 ulos.
Loodat ovat vapaasti koodattavissa niin, että mikä tahansa kahdeksasta liittimestä toimii joko sisääntulona tai lähtönä. Laite toimii myös mergerinä eli useammalla dmx-valopöydällä voidaan ohjata samanaikaisesti samoja kanavia. Luonnollisesti kaikkea voi vielä pätsätä. Signaali kulkee cat-kaapelissa. Järjestelmää saa myös langattomana jolloin signaali kulkee 5GHz taajuusalueella.
Lisätietoa http://www.soundata.fi/index.php?page=luminex

Videot projisoidaan High End Systemsin DL3 laitteilla.

Kyseessä on kolmelayerinen mediaserveri jonka yhteydessä on motorisoidussa sangassa 6500 ansilumenin videotykki. Mediat ja tykki ohjataan dmx:llä tai ArtNetillä.
Laitteessa on valmiina mediaa joten keikalle voi vaikka lähteä heti paketin vastaanotettuaan.
Laitteen kohdistus, zoomaus, tarkennus, perspektiivikorjaukset (mm. Palloprojisoinnit, kulmaan projisointi jne) ja värikorjauksetkin tottelevat dmx:ää tai ArtNettiä.
Kuuminta hottia on useamman tykin blendattu laajakuva jonka muodostaminen on toudella helppoa.
Maksimissaan 64 tykkiä voidaan käyttää yhteen isoon kuvaan. Voi löytyisipä innokas asiakas joka haluaa sellaisen...molemmin puolin lavaa ;c)
Lisää tietoa http://www.soundata.fi/index.php?page=luminex

Suurta mutta kirkasta kiilaa kaipaavien ei tarvitse enään etsiskellä sillä ShowGun tekee lähes kaikkea

Espresson vaahtoa se ei tee mutta eipä kaffi kovin terveellistä olekkaan ja kerma lihottaa !
2kW purkauslamppu on tehokas, värimiksauksesta löytyy CMY la ”lippuja” eli värimiksauksen dichroid-laseja (joita on kaksi / väri) voi ohjata erikseen jolloin mahdollista aikaansaada kolmivärisiä valokiiloja.
Gobojakin on ja niitä voi indeksoida ja pyöritellä dmx:llä.
Zoom on 9>18 astetta.

Laitteen mainious on sen monipuolisuus: kun kiertelet orkesterin kanssa pitkin maailmaa, vaihtelevat keikkapaikat stadioneista pizzerioihin. ShowGun sopii kaikkialle. Isoissa mestoissa valoteho purkauslampulla riittää kaikkialla ja linssiä ympäröivillä ledeillä saa aikaan visuaalisia tehosteita sekä ihan oikein värjättyäkin laudetta ja sillä olijoita.
Mutta kun keikka onkin pizzeriassa, ei sytytetä isoa lamppua vaan vedetään vaan ledeillä niin pärjätään pienellä sähkömäärällä!

Laite on kelpuutettu sellokvartettikäyttöönkin !

Lu lisää.

Lisää tietoa suomeksi.

Eikun ShowPixeillä visioita työstämään.

Ei tarvitse olla vahvassakaan lääkityksessä löytääkseen todellista psykedeliaa.
Laite on aika iso mutta niin ovat ominaisuudetkin.
Ison etupinnan ansiosta ne täyttävät ilmatilaa hyvin ja ominaisuuksiltaan vastaavaa ei ole ennen ollut saatavilla.
Lisää tietoa

ShowPixin medioita pääsee tarkkailemaan lataamalla Echo:n.

Taustaa värjäillään laitteilla joiden kaltainen toivoisin itsekin olevani: kompakti, tehokas, monipuolinen ja vähäruokainen !

Eli Color Block rgb led-rampeilla. Pötkylä on suunnilleen röökikartsan kokoinen ja kytkeytyy virtalähteeseen 4-piikkisillä xlr-liittimillä varustetuilla piuhoilla. Osoitteita ei valita lampuista vaan kytkentäjärjestys määrittää sen (tietty virtalähteeseen määritellään alkuosoite ja toimintamode).
Tehon uskoo vasta kun itse näkee !!

Lamput voi pinota erilailla nipuiksi tai muihin muotoihin erillisten rautojen avulla jolloin voidaan leikitellä erilaisten muotovalioiden luomilla visuaalisilla elementeillä.

Lisää tietoa, ellet jo päättänyt tilata, saat tästä.
Color Blockit ovat veikeästi sijoitettu sivun alalaitaan jotta näet mitä kaikkea muuta mukavaa Chroma Q sarjasta löytyy...

Tiukasta tavarasta tykkäävät ihastuvat varmasti Italialaisiin tummaveriköihimme.

Clay Pakyn Alpha Beamit oikeasti häkellyttävät ominaisuuksillaan, etenkin valotehollaan. Kokokin on kompakti jotta hieman hennompikin valotyttö niitä jaksaa kanniskella ja riuskempi vaikka 4. Värimiksaus menee hyvään punaiseen kuten kaikissa 300-sarjalaisissa. Staattisia goboja on, zoomia ei. Kiila on 8 asteinen. Frostilla sen saa 19 asteiseksi. Sarjoina kyseisillä lampuilla saadaan uudelleen suunnattavia ACL-efektejä mutta cmy-värimiksauksella. Teatteri- ja tanssipuolella moisilla härpättimillä saadaan loisteliaasti teräväreunaisia tai softeja speciaaleja. Valokiila vastaa kärkipeiliheittimien valoa ilman keskelle tulevaa mustaa kiilaa suurennettaessa. Ja taas lisää tietoa tästä.

(koittakaas nyt klikata kaikki linkit ja tutustua sisältöihin sillä kirjoitteluun ja linkkien hakuun on kulunut kauan työnantajani kallista aikaa !).

Konventionaalisiakin lamppuja käytetään kiertueella. Ihan tosi !

Meidän Museoviraston poikkeusluvalla mukaanotettujen (minä ja Tipi) iloksi on otettu jotain ilman mikropiirejä oleviakin laitteita.

James Thomas Engineer, Sir James Thomasin pajalta Suuresta Britaniasta, on valmistanut yleisön näkyviin tuomiseksi valmistetut n.s. Mole-4 valaisimet elikkäs blinderit. Nuo ovat 4x PAR 36 DVE 650W / 120V lampullisia kapistuksia joidenka ohjaukseen tarvitaan yksi himmenninkanava. Samaa ohjausta noudattavat lattialla ja rumpukorokkeella The Rasmuksessa olevat PAR 64 short nose floor valaisimet. Niitä on tosin kytketty kaksi aina yhteen himmenninkanavaan. Luulisin niin. Susu ei ole päästänyt urkkimaan kytkentöjensä salaisuuksia.

JTE heittimet on parempia kuin muut ! Ja miksikö ? Ne on tehty vahvasta alumiinistä, niiden perseet on auki (eli umpiota pääsee kääntämään avaamatta koko takaosaa: ei niin kovin mukavaa puuhaa roikuttaessa trassista nilkkojen varassa sauhun ja melun keskellä. Etenkin suuria kasarisettejä suunnanneet hahmot tuon tietävät !) ja lukitus toimii. Heittimen voi jättää sopivaan kireyteen ja potkia tossunkärjellä tai suuntaussauvalla kohdilleen.
Lisää tietoutta.

Nyt pitää taas etsiskellä kalsareita, sukkia ja t-paitoja jotta voidaan loppuviikosta taas vaihdella crewn kesken.

Mainoskatko loppuu ja ohjelma jatkuu pian...

Valo Virtanen – Soundata Oy Arabia

---

9.10.2008

Matsin toinen puoliaika: Jyväskylä

Reippaasti levännyt tiimi noukittiin keskiviikko-torstai välisenä yönä night-lineriin eri puolilta pääkaupunkiseutua erinäisistä ravitsemusliikkeistä (sillä levännyt ja ruokittu duunari jaksaa paremmin ja nestetasapainokin on pidettävä korkealla !).
Tosin sikopaimenten ei pitäisi syödä sillä parasta taidetta kuulemma tehdään puutteessa ja nälässä.

Miinusta on annettava tietyille nimeämättömille nesteentasapainotusasemille siitä, että kiertuebussin bysäköinti pääoven eteen on tehty haasteelliseksi.

Jyväskylän messukeskuksesta alkoi toinen puolierä.


Ripustaminen oli aikaavievää koska palkit, joihin moottorit saatiin ripustettua, ovat melko etäällä toisistaan.


Etäisyydet muokkasivat myös ulkonäköä sillä takatrussit olivat aika kaukana toisistaan. Ei sinällään paha asia.

Täällä ollaan kirjoiteltu paljon visioiden vääntämisestä mutta nyt ompi vuorossa jotain konttorissa istuskeleville myyntitykeille uutta ja eksoottista: kuvia työnteosta !

Jotta päästään siihen tilanteeseen että voin räpsiä hienoja kuvia upeista keikoista, pitää rekoissa olevat romppeet roudata sisään ja rakentaa keikkaa edellyttävään asetelmaan.




Jyväskylässä nykerrettiin ensin kattoon ripustukset, kasattiin trussit, ripustettiin lamput, kytkettiin ne ja levitoitiin korkeuksiin. Samaan aikaan roikotettiin pa ja hilattiin ilmaan Lodestareilla.

Sitten rakennettiin alle lava.


Lava vaati hieman hienosäätöä.


Koska ripustuspisteitä oli hyvin hajautetusti, tehtiin verholinja aiemmin näppäräksi todetuilla Genie-nostimilla. Siten linja saatiin lähemmäs lavaa mutta sen verran etäälle että lavan- ja verhon välissä oli tilaa kulkea.


Kun Lamput ori roikotettu trusseihin, siirrettiin tyhjät laatikot takanäyttämölle siistiin nippuun odottamaan hyvän keikan tehneiden lamppujen ja kaapelien uudelleenpakkausta.


Tänä aikana Aki orjineen rakensi monitorimaan jossa oli tällä kertaa varsin mukavasti tilaa.







Lauteiden valmistuttua Pasi voimamiehineen livautti ShowGunit mestoilleen.
Pasi on innostunut egyptologiasta ja hänen kirjoituksesnakin ovat aikamoisia hieroglyfejä joten hän päätti omaksi ja apukäsien iloksi tehdä ShowGuneista pyramiidin.



Jani on toipunut hyvin menneistä ja oli iloisena taas osa-alueensa johtotehtävissä veikeiden pikku Color Blockien parissa.


Susu laatikkoleikkeihin innostuneena väsäsi Dimmer Cityn elikkäs asiaa ymmärtämättömille selitettynä virranjako, himmennys ja ohjaussignaalien jakokeskuksen.


Jari ja kumppanit kasailivat backlinet ja korokkeet kankaineen kiertueen stagemanageeri Kimmon vahtivan katseen alla.


Jani siirtyi astetta isompaan eli Clay Pakyn pienten mutta pippuristen Alpha Beamien kytkentään. Johtotehtävät kiinnostavat kunnianhimoista nuorta miestä...


Smoju tarkkana hahmona tavoittelee täydellisyyttä.
Nyt menossa d&b subbasten suuntausten tarkka mutta kriittinen hienosäätö.


Kun kaikki tekniikka on valmiina, on vuorossa yhtyekohtaiset soundcheckit.
Ensin The Rasmus, sitten VHB ja viimeisenä Mariko. Kuvassa Von Hertzen Brotherin etupään miehet Taiteilija Mäkinen ja äänisuunnittelija (englanniksi: One fucking roadie who keeps noise levels painfull) Jukka Nykänen.
Vakavasti – kuten aina – kirjoitettuna Jukka on maanmainio miksuttaja ja hymyilee aina. Niinkun Mäksäkin. Hän hymyilee melkein lähes aina.
Mikähän toistensa takana seisoskelevissa miehissä saa sen aikaan.
Heidän välillänsä on havaittu olevan jotakin: Sika...
Soundcheck ja valo-ohjelmointi sujui sutjakasti ja muu on sivu- (engl. Page) -seikka.




Tsekkien jälkeen ennen yleisön sisäänpääsyä on Soundatan laitedemo johon osallistui tällä kertaa poikkeuksellisesti myös suuri lauma Mikkelistä tulleita poppariksi opiskelijoita.


Ja sitten purkua edeltävä keikka:

---

10.10.2008

Suurta sirkusta Hämeenlinnassa

Karavaani on saapunut Sirkukseen.
Tästä paikasta oltiin eniten huolissamme etukäteen.
Ripustusten ja tilan suhteen.
Mutta vaikeuksitta voittoon.
Talon käsikäyttöisiin ketjunostimiin kiinnitettiin pa (ensin poistettiin talon vääränmerkkiset puuloodat) ja talon näyttämöllä olevien välilinjan ja takalinjan tilalle vaihdettiin omat alumiinit. Niiden välille syvyyssuuntaiset trassit joista roikkui oma keskilinjamme.
Vain neljä valonheitintä jouduttiin karsimaan eli tilanne parempi kuin Tampereella.
Etulinja skipattiin ja käyttöön otettiin kiinteät etuvalot talon himmentimissä.

Setin kasaus venähti puolisen tuntia eli ei pahastikkaan.

Susu oli synkkänä kun ei saanut leijuttaa Lodestareja (taas terapeutille potilas...) mutta riuska ketjujen vetely nostossa ja laskussa puuduttaa miehet ja kädet joten matka kohti Turkusta sujunee levollisemmin.

Backline puolella taas oli enempi hommaa kun kaikki kamat eivät mahtuneet lauteille vaan niitä kannettiin lavalle ja pois yhtyeiden mukaan.

Mariko, tuo Suomalainen popin kruunaamaton prinsessa, on lisännyt liikuntaa mutta vähentänyt vaatetusta keikoittain.
Hieno setti ja tällä kertaa soolojen soittajatkin olivat sovituissa paikoissa (eilinen vaeltava kitaristi joutui piipahtamaan keikkabussin takana hieman ”neuvottelemassa”).
Bandi mokasi vain yhden lopetuksen ajoituksen (piti lopettaa nelosella mutta tyri sen ykköseksi – keikkabussin takana lienee taas ”neuvottelu” huomenna...).
Kalusto alkaa tulla tutuksi ja ideoita tulvii pieneen karvaiseen päähän enempi kuin ehtii ohjelmoida (”Kävin bussissa torkuilla muttei siitä tullut mitään kun koko ajan tuli uusia ideoita – eikä niitä oikein nyt yleisön sisällä ollessa viitsisi ohjelmoida...” kertoi Pasi. ”Melko varmasti kiertuemanagerit Mikko ja Antti kyllä tyhjentävät salin jos oikein hyvin perustelet ja kauniisti pyydät...Onhan se yleisönkietu saada kunnon kokemus!” vastasin).
Pasi villiintyi Sirkuksesta täysillä: Melkein kolmemetrinen (no okei: 1,2 metrinen) peilipallo villitsi miehen täysin: Pallo sai kokea värinvaihtoja ja strobotusta kaupungin tykeimmillä peilipallovalaisimilla – Alpha Beameilla !

Ja niitä käytettiin kyseiseen pyörykkään kaikkien vaihtojenkin ajan.

VHB jyräsi vakaalla tyylillään. Mäksän ”pyhät” taivasvalot toivat kaluston tehon ja dynamiikan esille.
Tampereesta lähtien Mäksä on käyttänyt DL3:siakin. Idea lähti tavallaan vahingosta: Vidioottimme Riku, hidas kun välillä on, jatkoi soundcheckissä The Rasmuksen videoiden hinkkausta vielä VHB:n ajalla ja taiteilija Mäkinen (Mäksähän on ollut töissä Kansallisoopperassakin !!) näki joitain visioita omassa kankaassaan.
Sitten Riku saikin koodata liukuja possuunsa Mäksän käyttöön... ;c)
Pieniä juttuja mutta jopa minä huomasin...

Nyt ompi nalleorkka aloittelemassa.
Lavan edustalle on kertynyt suuri lauma ison siskon papereilla sisääntulleita faneja (roudatessa heitä lojui lähistöllä makuupusseineen eli ajoissa liikkeellä).

Tässävälissä lisää eilisestä:
”Tehtiin roudausnopeusennätys eilen Jyväskylässä. Kirjoita se nettiin !”
Hienoa :c)
Kiertueen edetessä noin tuleekin tapahtua.
”Äänimiehet otti kaikki apukädet meiltä Roudattiin sitten ihan omalla ryhmällä...” kommentoivat vaatimattomat valoherrat asiaa...

Backline vaihdettu, Smoju saanut väännettyä ja painettua kaikkia kioskinsa nuppia ja nappia ainakin kerran, Riku vaihdettua nallebändit sivun ja Mikko ladattua oman showtiedoston sekä puhuttua radiopuhelimensa akun tyhjäksi.

Alkunauha lähti eli nyt kirjoitan suoraa kokemusta.

Muista backlineistä tyhjä laude on siisti.

Eka biisi on mystisempi mutta F-F-F-F-Falling on dynaaminen ja Rikun psygedeelinen kuvamaailma on taas pakottanut etsimään lääkelaukkuaan (ei löydy !!).

Destination Darknesissa layerit ja värikorjaukset pääsevät oikeuksiinsa.

Your Forgivingissä taas Riku tuo esille mieltymyksensä lääkärileikkeihin.
Ja Mikko saa ShowPixit punastumaan ja tekemään ympäripyöreitä asioita

Taustassa kuvat vaihtelevat perhosista (”Eiku ne on lepakoita, siis niinku se Robinin kaveri. Mun versiossa niillä nyt vaan on pyöreemmät siivet !” kommentoi baskeriton kuvataiteilijamme).

Solistivierailukin tuli VHB:n joukosta.

Ja uutta musaakin tuli jottei elämä olisi liian tylsää.

Quiltyn video oli aika puisevaa katsottavaa mutta kertsissä pakka sekoitettiin hieman.

Orkesterilavalle lenteli jopa alushousuja.
Aika isoja.
Hieman likaisia.
Ja miesten...

Setin, ja kiertueen edetessä (onhan lokakuu) löysi Riku lumisateennkin.

Taas pakko todeta jotta ihme persoonia kyllä kiertueella mukana: mitä vaikeampi mesta, sitä hienommalta näyttää !

Mutta nyt valmistautuminen roudaukseen.

Jännitettäväksi jää, ottaako Pasi huomaamattaan mukaansa Sirkuksen liki kuusimetrisen peilipallon moottoreineen.
Caribiassa sen ripustus on helppoa ja posiitiot valoillekkin on valmiiksi olemassa...

Hämeen – nääs –linna mykistyy mutta textin suoltaminen jatkuu lähempänä Ahvenanmaata.
Sinne mustalaiskaravaani jatkaa Sirkuksesta Caribialle.

Valo Virtanen – Soundata Oy – Hämeenlinna City

---

11.10.2008

Dynasty kiertue Turku ”I have a dream”

Marikon alkunauha käynnistyi ja nuo Martin Luther Kingin sanat kajahtivat toiseksi viimeisen kerran suurelle yleisölle tämän kiertueen aikana.

Ja Martin Lutherin sanojen mukaan toimi myös visuaalisten artistien mieli.
Aiemmin kirjoitinkin siitä että vesseleillä on ollut pieniä vaikeuksia koisata kun koko ajan uniin tupsahtelee uusia näkymiä.
Ja viime yönä unikuvia tuli paljon.
Full Boar sai joka koodaajalta reilusti uutta täytettä kovalevylleen !

Palaan tuohon pian uudelleen.

Kiertue on nyt siis lähellä ruotsin rajaa.
Siitä huolimatta roudaus oli helppoa suurten ovien ansiosta ja tilaa oli reilusti romppeille.

Caribia oli helppo paikka ripustaa ja Mikko ”Susu” Sula, mies jolla on oma kaupunginosa Suomen Tuusulassa ja Vantaalla, sai taas leijutella mustia mutta mukavia Lode Stareja ja ajella ketjuja sähkönapeilla välitysketjun sijaan. Kädet rasittuivat vähemmän ja aikaa sekä voimia Naamakirjalle jäi enempi.

Talon sähköllä ajettava esirippu ajettiin lavan etureunan paikkeille. Paksut sivuverhot peittivät taakseen sivutilat eli asiat joiden näkyminen paikanpäällä olleelle yleisölle ei ollut oleellista vaan lähinnä päinvastoin.
Samalla se rajasi hajavaloa ja pehmensi akustiikkaa jolloin maailmankaikkeuden mainiot d&b (miksiköhän nimi kirjoitetaan pienillä aakkosilla; ehkä pienen kokonsa vuoksi...) Q1 kajarit pääsivät entistä paremmin oikeuksiinsa.

Omat taustakankaat olivat sopivan etäällä takavaloista joten DL3:set ja ShowPixit ja ShowGunit kattoivat paremmin.

Tarkkaamot oli valitettavasti jouduttu sijoittamaan baarin eteen... :c)

Kasaus sujui vikkelästi ja nyt oli taas käytössä taas koko kattaus.
Hämeenlinnan jäljiltä piti posiitioita päivittää jokseenkin aikalailla koska lauteella oli kokoa nelinkertaisesti.

Mutta koodaukseen:
Pasin unelmointikyky oli kasvanut lailla sfääreihin kohoavan säähavaintopallon (ollen yhtä korkealentoista).
Tilanteita tuli lisää paljon !
Siis paljon.
Myös hienosäätöä entisiin tilanteisiin tuli jonnin verran.
Kitaristi soitti sovitulla paikalla ja rumpalikin ymmärsi lopettaa soolonsa oikealla iskulla !

Oletettavastikkin softaviasta johtuen Full Boar taisi vaihdella tilanteita itsekseen liu´ulta toiselle koska pariin otteeseen taiteilija totesi tiukasti hampaidensa välistä kiroten: ”Väärä nappi, perkele...”.
Muiden käyttäjien ei pidä huolestua sillä tuo mahdollinen buki korjataan hyvin pian !

Mariko sykähdytti taas puvustuksellaan: kuvista näkyy. Asu on saatu lahjaksi Enäkosken Mikolta ”Käytin sitä aina työasuna kun tein Jarkon (Valtee) ja Oskun (Heiskanen) keikkoja DTM:ssä (ravitsemusliike Helsingissä) mutta taskuttomuuden vuoksi se on nyt epäkäytännöllinen...se on tainnut myös kutistua vaatekaapissa...”

Pasi kertoi yhteistyön Marikon kanssa alkaneen hänen kannaltaan tyypillisesti: Mariko soitti ja kysyi voisiko tehdä soolouransa Pasin valoihin...?
Pasi oli kahden vaiheilla koska Freud,Marx, Engels & Jung oli pyytänyt häntä pitkälle kuppila-kiertueelle Baltianmaihin mutta kyllästyi jatkuviin puheluihin ja suostui.
Onneksemme.

Hymyilevä Mäksä oli tehnyt monia uusia positioita ja ryhmittelyjä. ShowPixeille oli koodattu uutta eloa.
Visiot olivat edelleen suuria ja melko monokromaattisia eli Mäksä ei suosi useamman kuin kahden värin käyttöä kerralla. Siksikin visiot ovat siistin näköisiä.

Nallebändin tilanne on samankaltainen eli hienosäätöjä ja pieniä lisäyksiä. Biisikohtaisia positioita säädetty.
Riku oli plarannut mediakirjastoja ja toimittamiamme lisä mediatiedostoja ja löytänyt uutta.
Noita videoita on aika hankala kuvailla kirjallisesti joten toivottavasti mahdollisimman moni ehti nähdä ne livenä.

Keikka taas ohi ja tekniikalla alkaa roudaus.

Poppareilla taas edessä jokailtainen syväjäädytys.
Kulujen säästämiseksi esiintyjät syväjäädytetään joka keikan jälkeen ja heitä kuljetetaan Kiertuebussin erikoisautolla.
Tuon jäädytyksen vuoksi on kiertue viinaton eli alk