Soundata urakoi Olympiastadionin äänentoiston
Soundia maailmanmestareille
Vuoden mittainen jättiurakka Helsingin Olympiastadionilla on valmistunut. Uudistustöissä stadion varusteltiin vastaamaan kesän 2005 Yleisurheilun MM-kilpailujen kovia vaatimuksia. Myös koko äänentoistojärjestelmä uusittiin kansainväliseen kisakuntoon. Olympiastadionin erittäin haasteellisen äänentoistourakan hoiti Soundata Oy.
Stadion-säätiön toimitusjohtaja Esko Eklund huokuu tyytyväisyyttä hankkeen valmistuttua hyvissä ajoin ennen maailmanmestaruuskilpailuja. Kokonaiskustannukset ovat 10 miljoonaa euroa, ja vilkkaimmillaan stadionilla oli käynnissä samanaikaisesti jopa seitsemän isoa urakkaa.
MM-kisoja varten uusittiin nurmikenttä ja juoksurata, samoin yleisurheilun suorituspaikat. Olympiastadionin näkyvin uudistus on itäkatsomon yli 4000 neliömetrin teräsrakenteinen lippa, jonka alaosaa koristaa kaunis puupinta. Nyt stadionilla on aiempaan verrattuna tuplasti säältä suojattuja istumapaikkoja, noin 15 000. Itä- eli B-katsomon kattaminen parantaa myös stadionin ääni- ja valaistusolosuhteita.
- Sähkön, äänen ja valon osuus kokonaisbudjetista on noin 1,5 miljoonaa. Olemme hyvin tyytyväisiä uuteen äänentoistoon, jossa Soundata teki erittäin hyvää työtä, Eklund suitsuttaa.
 |
|
Helsingin Olympiastadionille mahtuu 40 000 katsojaa. Yrjö Lindegrenin ja Toivo Jäntin suunnittelema funkistyylinen urheilu- ja tapahtuma-areena valmistui 1938.
|
|
Sään armoilla
Stadionin äänen urakoineen Soundatan myynti- ja markkinointijohtaja Mikko Palomäki kertoo, että Soundatan osalta projekti vietiin läpi kahdessa osassa. Käytännön töihin päästiin syksyllä 2004, jolloin tehtiin asennukset vanhan A-katsomon puolelle. MM-kisoja edeltävänä keväänä toteutettiin itäkatsomo, kunhan kattourakka oli valmistunut alta pois.
- Uuden katon rakenteisiin on kätketty pieni konehuone, johon on sijoitettu äänentoiston vaatimaa elektroniikkaa, Palomäki paljastaa.
Arkkitehdin lähtökohta oli, että katsomolippojen alapuolilla ei saisi näkyä minkäänlaista tekniikkaa, mikä asetti kovia vaatimuksia äänentoiston suunnitteluun.
- Yleensä ei ole tapana sijoittaa kaiuttimia katoille, jossa ne ovat sääolosuhteille kaikkein alttiimpia, laitteethan pidetään siellä läpi vuoden.
Lähes sadan kaiuttimen äänijärjestelmä perustuu saksalaisen D&B Audiotechnikin tuotteisiin. D&B on varustanut useita stadioneja Euroopasta Aasiaan, mutta Helsingin Olympiastadion lienee pohjoisimmalle leveysasteelle sijoittuva installaatio.
Liki-arktisista olosuhteista huolimatta D&B antaa viiden vuoden takuun säänkestäviksi rakennetuille kaiuttimilleen, joiden metalliosat ovat galvanoituja, ja elementit sekä rungot kosteuskäsiteltyjä.
Sään suhteen kaikkein arimpiin paikkoihin asennetut kaiuttimet on tehtaan perussuojauksen lisäksi sijoitettu suomalaisvalmisteisiin metallikuoriin, joiden on tarkoitus antaa viimeinen suoja lunta ja räntää vastaan. Kaiuttimet huputetaan käyttösesongin ulkopuoliseksi talviajaksi.
 |
|
Lari Paavilaisen mukaan stadionin ääniurakka sujui myötätuulessa ja aikataulutkin pitivät.
|
|
Tiukka kisa
Stadion-säätiö käytti sähkösuunnittelusta vastaavaa Insinööritoimisto Lausamoa konsulttina valaistus- ja ääniurakoiden hahmottelussa. Konsultoinnin pohjalta MM-kisojen vaatimukset huomioiva ääniurakka pantiin tarjouskilpailuun normaalilla tavalla.
Toimitusjohtaja Eklund kertoo, että tarjouskilpailu poiki kaikkiaan puolen tusinaa varteenotettavaa tarjousta, joissa ammattitaitoinen äänitekniikkaurakoitsija oli lähtenyt tosissaan liikkeelle.
- Osaamisala on selvästi kiinnostava ja kovasti kilpailtu.
Tarjouksien joukosta Olympiastadionin äänen urakoitsijaksi valittiin Soundata, projektipäällikkönä Lari Paavilainen.
Lausamon toimiston Petri Ruokonen toimi Stadion-Säätiön konsulttina ja sähkösuunnittelijana, johon kokonaisuuteen myös ääni- ja valoasennukset luontevasti nivoutuivat.
 |
|
Mikko Palomäki esittelee vanhaa pääkatsomoa, johon on kätketty uusinta äänentoistoteknologiaa.
|
|
Pienempi on kauniimpi
Kysyttäessä oliko stadionin äänen perussuunnittelussa erityisiä ongelma-alueita, Kari Ruokonen toteaa, että oikeastaan stadion on kokonaisuudessaan vaikea paikka. Suurin pulma aiheutuu katettavan alueen mittasuhteista, stadionrakennus on 243 metrin pituinen ja sen suurin leveys 159 metriä. Ääni pitäisi jakaa tasaisesti laajalle alueelle, mutta arkkitehtien vaalimassa kohteessa mahdollisia asennuspaikkoja on rajoitetusti.
- Kaiuttimia ei päästy sijoittelemaan vapaasti paikkoihin, joissa olisi paras hyötysuhde, vaan ne oli laitettava sinne minne ne saa kiinni, Ruokonen taustoittaa.
- Mielestäni Soundata on onnistunut urakan toteutuksessa oikein hyvin. Lopputuloksesta tuli juuri sellainen, kuin siitä oletettiin tulevan.
Aiemmin kun toinen puoli katsomoa oli ilman kattoa, jouduttiin sen yleisölle tarkoitettu ääni "ampumaan" lännestä kentän yli, jolloin kaupungin itäpuolella kuultiin kilometrien päähän mitä stadionilla tapahtuu.
Toki voimakkain äänilähde on urheilukisoissa tai konserteissa aina akustinen. Monikymmentuhatpäisestä yleisöstä lähtee enemmän desibelejä kuin mistään kaiutinjärjestelmästä.
- Nyt on kaksi kattoa, joten äänentoiston järjestäminen on helpompaa, vaikka siltikin jää hankalampia katvealueita. Hankaluuksia syntyy siitä, että arkkitehdit arvostavat kaiuttimissa pientä kokoa, ja kaikkein mieluiten niiden tulisi olla näkymättömiä, Ruokonen hymähtää.
 |
|
Petri Ruokosen sähkösuunnittelu raamitti ääniurakkaa. Konehuoneen dsp-laiteräkit ovat nyt kisakunnossa.
|
|
Sujuva projekti
Projektipäällikkö Lari Paavilainen kertoo hankkeen edenneen sujuvasti, aikatauluja myöten. Urakan runkona olivat ohjeistukset tavoitelluista puheenymmärtämis- ja desibeliluvuista.
- Toki projektissa oli haasteita, mutta isompia ongelmia niihin vastaamisessa ei ilmennyt missään vaiheessa, Paavilainen vakuuttaa.
Soundatan järjestelmäsuunnittelija Kari Leinonen teki mallinnuksen Olympiastadionin kaiutinsijoittelusta, jota tarkennettiin edelleen D&B:n Klaus Hansenin kanssa. Mallissa stadionille määriteltiin neljätoista kuuntelualuetta, ja koko alueen tavoiteäänenpaine on 98 desibelin luokkaa. Tähän tarvitaan noin 25 kilowattia vahvistintehoa.
Leinonen on ohjelmoinut myös konehuoneen ohjausräkkien laitteet, kuten Yamaha DME32-järjestelmäprosessorit. Järjestelmäprosessoinnin tärkeimmät tehtävät liittyvät taajuuskorjauksiin, viivästyksiin sekä mikrofonien reitityksiin.
D&B:n päätevahvistimia on sijoiteltu stadionin katoille kolmeen laitekeskukseen. Asennustyöstä on vastannut pääosin Harri Heino.
Myös tarkkaamon ikääntynyt MS-Audiotron -äänipöytä vaihdettiin tuoreeseen Allen & Heath -konsoliin. Samalla uusittiin muukin oheislaitteisto tarkkailukaiuttimista cd-soittimiin. Pääasiassa Beyerdynamicin tuotteista koostuvaan uuteen mikrofonivarustukseen sisältyy myös langattomia käsilähettimiä.
Merkittävä osa asennuksesta on D&B:n säänkestävää Q7-kaiutinta, jonka lisäksi käytetään kolmea muuta D&B-mallia. E0 toimii viivekaiuttimena, sekä kattaa yläkatsomon alle jäävää aluetta. Yleisöauloihin on sijoitettu Tannoyn asennuskaiuttimia.
Urheilu- ja viihdetapahtumien yleisö pääsee nyt nauttimaan Helsingin Olympiastadionilla upouudesta, modernin teknologian keinoin toteutetusta ja ennen kuulemattoman korkealuokkaisesta äänestä.
 |
|
Olympiastadionin toimitusjohtaja Esko Eklund kiittelee Soundatan äänentoistoratkaisua.
|
|
Stadionäänen uusi aika
Soundatan toimittama D&B-järjestelmä korvaa vanhan äänentoiston, jonka puutteita olivat kuuluvuusongelmat, puheen selkeys sekä vuotoääni ympäristöön. Mikko Palomäki muistuttaa, että nykytekniikalla päästään tasaisempaan toistoon ilman merkittäviä vuotoja.
Uusi äänentoistojärjestelmä onkin melkoinen harppaus Olympiastadionin kunniakkaassa historiassa. Äänimiehet ohjaavat järjestelmää nyt tarkkaamosta tietokoneella ethernet-verkon kautta.
Kun stadionilla esiintyy artisteja, äänentoisto toimitetaan paikalle erikseen, jolloin D&B-järjestelmä voidaan kytkeä sen osaksi. Se ei kuitenkaan ole talon äänentoiston päätarkoitus, vaan tärkeintä on pystyä välittämään informaatiota.
Myös turvallisuus on massatapahtumissa tärkeä näkökohta.
- Järjestelmä on turvateknisesti edistyksellinen, Palomäki mainitsee. - Sen kautta voidaan antaa esimerkiksi evakuointikäskyjä, ja tietokone kertoo jos jokin kaiutinryhmä on pimeänä.
Kun ennen juostiin pitkin kattoja jäljittämässä rikkinäistä kaiutinelementtiä, D&B:n ohjausjärjestelmä näyttää nyt virhetilanteet ja tasoerot mukavasti tarkkaamon näyttöruudulla.
 |
|
Arkkitehdin tiukkoihin vaatimuksiin tuli äänenlaadun kannalta onnekas käänne, kun kriittiset kaiutinpisteet saatiin siirrettyä katon alapuolelle.
|
|
Laitetoimituksen tärkeimmät
Äänentoistojärjestelmä
- Yamaha DME 32 DSP varustettuina 8-kanavaisilla analogikorteilla
- D&B Audiotechnik D12- ja EPAC-päätevahvistimet
- Pääkaiuttimina D&B Q7-WR, Ci90-WR, Ci80-WR ja E0-WR
- Tannoy i5TAW yleisöauloissa
Tarkkaamo ja muu varustus
- Allen & Heath GL 2200/432, 32/4/2 -äänipöytä
- Genelec 1029 -tarkkailukaiuttimet
- Windows XP -tietokone vahvistimien ja prosessoreiden ohjaukseen
- Ohjelmalähteinä cd-, md- ja dvd-soittimia
- Paso B616- ja B611-kuulutuskojeet
- Beyerdynamicin mikrofoneja (mm. Opus 59,69S, 81, 800), käsilähettimiä ja aktiiviantennisetti
 |
|
Uuden itäkatsomon linjakkaassa pinnassa ei tekniikka juurikaan näy, ja silti kuulostaa hyvältä.
|
|
 |
|
Tärkeä osa kaiutinlaitteistosta on D&B:n säänkestävää Q7-mallia (kuva Soundata).
|
|
 |
|
Äänentoiston suunnittelussa käytettiin kolmiulotteista Ease-mallinnosta (kuva Soundata).
|